Menneisyyden tutkimusta
- Katriina Kojola
- 11.4.2018
- 2 min käytetty lukemiseen
Olin eilen perehtymässä sukututkimuksen saloihin Alahärmässä, johdatusta aiheeseen antoi Suomen Sukututkimusseuran puheenjohtaja Teppo Ylitalo. Luennon järjesti Järvilakeuden kansalaisopisto. Oman suvun tutkimiseen voi antaa innostuksen jokin vanhasta piirongista löydetty kirje. kulunut valokuva tai kuultu tarina isoäidin tai isoisän elämästä. Kenties osa sukua lähti Amerikkaan 1900-luvun vaihteessa, niin kuin monessa perheessä tapahtui juuri tällä alueella.
Palaset luovat tarinan
Sukututkimuksessa pitäisi kysyä jokaiselta vanhalta paperilta mikä se on ja mitä se voi kertoa. Tieto rakentuu tulkinnalle ja se ei ole koskaan sama asia kuin menneisyys. Historiassa mikään ei ole absoluuttisen varmaa. Sukututkimuksessa on kysymys pienten tiedonmurusten yhteenliittämisestä ja tarinoiden rakentamisesta. Tepon mukaan meille olisi kauhea kulttuurishokki jos meidät tiputettaisiin sukumme historiaan ja heridän kotikyläänsä vuodelle 1918, ja vuosi 1818 olisi vielä kauheampaa. Emme tiedä, mitä silloin ajateltiin ja miten toimittiin, me vain ajattelemme että tiedämme miten elettiin kun luemme vanhoja lähteitä menneisyydestä. Mutta kaikki säilyneet dokumentit antavat tietoa siitä, miten sukulaisemme elämän kulku on mennyt eteen päin ja millaisessa perheessä hän on elänyt.
Sursill pohjalaisten sukujen esi-isä
Suomalaisen sukututkimuksen perusteos on Genealogia Sursilliana. Sen tutkimukset aloitti jo 1600-luvulla piispa Johannes Terserus. Vuonna 1850 A. E. Alcenius julkaisi tämän Sursilllien suvun tutkimuksen laajennettuna. Teos on uudistettu myös nykyaikana ja 1971 se ilmestyi Eero Kojosen työstämänä nimellä Sursillin suku. Teoksessa käydään läpi Ruotsin Ångermanlandista kotoisin olevan kantaperheen jälkipolvet pohjalaisiin säätyläissukuihin. Juuri tähän sukuun pohjautuu suuri osa pohjalaisista suvuista.
Sukuttukimusta käytettiin sääty-yhteiskunnassa omaisuuden vartiointiin ja arvonimien säilyttämiseen. Kun säätyyhteiskunta alkoi horjua, alettiin ajatella että jokaisen pitää saada menestyä omilla ansioillaan ja vähän yli sata vuotta sitten talonpoikaissuku alkoi olla arvossaan.
Kaupalliset sukupuusovellukset omistavat tietosi
Teppo varoittaa yhdysvaltalaisista yrityksistä, jotka tarjoavat helposti käytettäviä sukupuusovelluksia verkossa. Sen jälkeen kun olet lisännyt tietosi ja rakentanut sukupuusi tällaiseen sovellukseen, ne ovat tämän kaupallisen yrityksen omaisuutta ja ne voivat tehdä tiedoillasi mitä haluavat, koska EU:n lainsäädäntö ei näitä toimijoita koske. Omaan käyttöön hyvin sopiva sukupuusovellus on Sukujutut.
Jokaisella on myös oikeus kieltää tietojensa käyttö sukututkimuksessa.
Tietojen haku
Mistä sitten voi aloittaa sukulaisensa tietojen hakemisen? Kannattaa miettiä, mikä voisi olla sellainen paikka jonne olisi jäänyt jälki tästä ihmisestä. Jos hän oli kansakoulunopettaja, kannattaa tutkia seminaarien matrikkelit. Opettajaseminaarien arkistoja on kaikissa maakunta-arkistoissa sekä Kansallisarkistossa. Myös kunnan arkistosta saattaa löytyä opettajan työhakemus ja muita asiakirjoja.
Väestötietoja on rekisteröity 1500-luvuilta lähtien, henkikirjoja 1620-luvulta, kirkonkirjoja 1600-luvun loppupuoliskolta, siviilirekisteri aloitti toimintansa 1917 ja väestörekisterikeskus ja maistraatit vasta 1999. Ruotsi oli hallintokieli 1800-luvun lopulle astri ja teksti oli kirjoitettu saksalaisella kirjoitustyylillä, jonka oppii kohtuullisen helposti. Veroluetteloja löytyy vuodelta 1537 lähtien. Henkiveroa varten tehnyt väestöluettelot antavat tietoa, ja tietenkin tuomiokirjat sisältävät hyvinkin yksityskohtaista tietoa.
Sukututkimukseen löytyy neuvoja ja koulutuksia Suomen Sukututkimusseurasta, myös paikalliset kotiseutuyhdistykset ja sukuseurat voivat antaa neuvoja. Myös kirjallisuutta on alueesta tehty runsaasti.
Commentaires